skip to main |
skip to sidebar
Jatkanpa sitten vielä pussukka-linjalla. Keskeneräisiä töitä on ihan liikaa ajelehtimassa siellä täällä, ja kun on se muuttokin tulossa niin koitanpa saada edes joitakin valmiiksi ettei tarvitse omaa muuttoautoa noille kesken oleville projekteille hankkia :P
Tämäkin työ on siis ollut jo jonkin aikaa puolivalmiina, mutta nyt sitten täpistäydyin ja tein sen valmiiksi.
Kyseessä on suojapussi (ei tätä ihan laukuksikaan kai voi nimittää) kannettavalle tietokoneelle, raukkaparka kun oli vielä täysin ilman vaatteita :P
Päällimmäinen kangas on vihreäpilkullista puuvillaa, sitten on vanulevykerros, jonka jälkeen toinen puuvillakangas ja lopuksi sisimpänä on vuorina tummanvihreää paksuhkoa satiinia. Vuori on irrallaan muista kankaista, jotka olen kirjonut yhteen tummanvihreällä puuvillalangalla ihan vain etupistoin. Kaavat ja mitoitus omasta päästä, tein tästä sen kokoisen että pussukkaa voi käyttää myös ohuiden kansioiden yms. papereiden kuljettamiseen. Vetoketju löytyi omista varastoista, samoin vuori ja sisempi puuvillakangas on tilkuista tongittuja, vain pilkkukankaan ja vanun hankin uutena.
Ja nyt ei kun seuraavien töiden kimppuun, jos sitä vaikka saisi lisääkin valmista aikaiseksi ennen kuin pitää kaikki käsityötarpeetkin pakata muuttolaatikoihin :D
Lompakostani hajosi jo aikaa sitten, melkein heti ostamisen jälkeen, kolikko-osasto niin pahasti ettei sitä saa enää korjattua. Uutta sopivaa lompakkoa en ole pitkällisistä etsinnöistä huolimatta löytänyt mistään joten teinpä kokeeksi eilen ylijäämänahkapalasta itselleni mummokukkaron kolikoiden säilyttämistä varten. Nyt voin sitten etsiä kunnollista lompakkoa kaikessa rauhassa eikä tarvitse keräillä kolikoita kaupan lattialta kun tippuvat rikkinäisestä lokerostaan. Sitä on nimittäin sattunut jo useamman kerran kassan kohdalla; kolikot vaan valahtavat äkkiä lattialle ja sitten saan juosta vierivien lanttien perässä sinne tänne kassan ympärillä.
Kukkaroa tehdessä tuli samalla harjoiteltua taas pitkästä aikaa nahkan ompelua, ja muutamia muitakin palasia on vielä jäljellä joista voisi jotakin pientä saada aikaiseksi. Tämän pussukan tein sen kokoiseksi mitä palasta riitti, ja vetoketju löytyi omista varastoista. Sain joskus kasan lyhyitä vetoketjuja toiselta siskoltani, joka puolestaan sai ne joltain tuttavaltaan. Alunperin ovat olleet näytekappaleita tilattavista vetoketjuista tms.
Koristeeksi kukkaroon ompelin puuvillakankaasta irti leikatun kuvan herrasmiespossusta, joka keikistelee sievästi matkalla ostoksille :P
Vuorina on tilkkuvarastosta otettua tummanvihreää ulkoilupukukangasta, joka kestänee kovempaakin kulutusta. Vetoketju ei suostunut asettumaan aivan niin nätisti kuin olisin halunnut, mutta kelvannee käyttöön näinkin. Tosin ompelun jälkeen on saattanut vaikuttaa se, että samalla katselin koneelta Bleak Housea, joten pistot ovat puolella silmällä tehtyjä, loput puolitoista silmää kun tapittivat tuota hyvää sarjaa suurella mielenkiinnolla :P
Kokoa pussukalla on noin 10x10cm ja se on siis kokonaan käsin ommeltu.
Huh, nyt on viimeisin lahjaompelus valmis, ja enää vain muutamia korjausompeluksia jäljellä ja niiden jälkeen voinkin palailla taas puuhailemaan omiani kaikessa rauhassa :P
Etelän vieraani toivoi tunikaa samalla mallilla kuin mitä tein itselleni kesällä ja kankaaksi valikoitui ihanan vaaleankeltainen satiinipala. Kuvassa kangas näyttää kultaisemmalle kuin mitä se on, oikea väri on lähinnä vaalea sitruunaperhosen keltainen.
Ompelu sujuikin nopeasti kun malli oli jo tuttu ennestään, vaate vaatii enää vain hieman lisää silitystä, kuten kuvastakin voi huomata :P
Nyt voinkin sitten hyvillä mielin viettää viikonlopun herra Iso Possun sormikkaita neuloen, ne kun ovat jo jonkin aikaa olleet tekeillä mutta edistyvät aivan liian hitaasti, ja muitakin neuleita on jo odottamassa vuoroaan. Vieras puolestaan palaa pian takaisin etelän lämpöön, missä tunikalle onkin heti käyttöä toisin kuin täällä, itselläni ainakin villapaidat on jo ahkerassa käytössä villasukista nyt puhumattakaan :D
Vaihteeksi vähän askartelua. Innostuin eilen illalla pitkästä aikaa näpertelemään papereiden, liimojen ja muiden vastaavien parissa ja tuloksena on tahmaisten sorkkien lisäksi säilytysrasia teepusseille. Joulukuun alussa on tiedossa muutto samaan asuntoon herra Iso Possun kanssa, niin kaikenlaisia sisustusideoita on alkanut putkahdella pienen possun päähän ja tässä niistä ensimmäinen :P
Kahvia en juo ollenkaan, mutta tee maistuu kyllä, ja vaikka usein juonkin irtoteetä niin erilaiset maustetut pussiteetkin uppoavat hyvin kurkusta alas. Jotta keittiöön ei tulisi ihan kaaosta kaikkien teepussien takia, niin tässäpä niille siis säilytysrasia :D
Pahvinen rasia löytyi sattumalta askartelukaupasta, etsin vain ihan tavallista rasiaa tai lootaa ja huomasin että siellähän oli myös valmiiksi jaoteltukin rasia myynnissä, joten nappasin sen mukaani. Leikkelin sitten vanhasta nuhjaantuneesta Rasmus Nalle-sarjakuvasta irti kaikki kuvat ja liimasin ne laatikkoon vedellä laimennetulla Erikeeperillä. Kun kaikki palaset olivat paikoillaan ja kuivuneet, vedin päälle kerroksen hopeakimalteista lakkaa, mutta koska se oli vähän turhankin kimalteista jätin toisen kerroksen tekemättä ja laitan siihen vielä myöhemmin kerroksen läpinäkyvää lakkaa päälle että rasiasta varmasti tulee kestävä. (Hyviä lakkamerkkejä saa suositella)
Toistakin rasiaa jo aloittelin, mutta muut kiireet pukkasivat päälle niin en saanut sitä vielä valmiiksi. Siinä on pohjana kenkälaatikko ja senkin päällystän sarjakuva-aiheella, lisää tietoa seuraa myöhemmin kun projekti etenee.
Sarjakuva-aiheita tuli valittua ihan siksi, että olen alle kouluikäisestä porsaan poikasesta lähtien ollut ahkera sarjakuvien lukija. Ensimmäinen sarjakuvani on ollut juuri tuo suloinen Rasmus Nalle hauskoissa pöksyissään, ja sen jälkeen olenkin lukenut lähes kaiken minkä olen pieniin sorkkiini saanut :P
Kuvausrekvisiittana onkin vain ihan tavallista teetä, kaikki ihanat erikoiset teeni ovatkin tietenkin jo herra Iso Possun luona mutta jokaisen lokeron voi kuvitella täyteen eri tavalla maustettuja teepusseja :P
Tällä kertaa tekemäni ompelus on niitä yksilöitä, jotka eivät kuvassa (eivätkä luonnossakaan) näytä oikein miltään mutta ovat silti todella tarpeellisia ja käytännöllisiä, voisipa sanoa elämän pieniä mukavuuksia. Kyseessä on siis satulansuojus parhaimmat päivänsä jo nähneeseen polkupyörään. Kuten toisessa kuvassa näkyy satulassa on myös oikein mukavan kokoinen repeämä ja uusi satulakin olisi tarpeen, mutta toisaalta kun koko pyörä on lähiaikoina vaihdettava uuteen niin eipä sitä tässä vaiheessa viitsi satulaa ostella.
Pyöräilen ympäri vuoden säällä kuin säällä, ja näin syksyisin satula alkaa jo tuntua turhan viileältä istuksia joten ompelin siihen lämmikkeen päälle. Lisäksi satula on usein sateen takia märkä eikä muovipussiviritelmät satulan päällä ole kaikkein kätevimpiä saati sitten epätoivoiset kuivausyritykset, joten senkin takia oli suojukselle tarvetta. Lisäksi tuo satulan reikä tekee satulasta tavallistakin märemmän ja kylmemmän; vesi imeytyy sinne sisälle ja jos yöllä on pakkasta se jäätyy jolloin koko satula on aamulla kuin iso jääpala. Olen nähnyt joillakin hienoja virkattuja satulanlämmikkeitä, mutta nyt tein oman versioni pikaisesti ommellen. Ehkä joku kerta vielä väsäilen nätimmänkin näköisen lämmitinversion.
Tämä suojus on toinen prototyyppi jonka olen tehnyt. Viime kevättalvella jo tein ensimmäisen, mutta unohdin sen kerran pyörän päälle sisälle mennessäni, ja kun tulin takaisin joku oli sen siitä omaan käyttöönsä siepannut. Kaikkea sitä ihmiset jaksavatkin varastaa, mutta eipä tuo onneksi kauheasti taloudellista vahinkoa aiheuttanut :P
Lisäksi se ensimmäinen versio ei ollut järin hyvä mitoitukseltaan, joten uusi olisi pitänyt tehdä joka tapauksessa. Tämä kakkosversio on jo vähän parempi, vaikka en jaksanutkaan irrottaa satulaa ja ottaa sitä sisälle kaavojen piirtoa varten ja piirsin kaavat vain "sinne päin" -mitoilla :D
Päällimmäinen kangas on siis paksua fleeceä, joka on lämmintä ja kuivuu nopeasti mikäli sattuu kastumaan. Alimmaisena kankaana on muovitettua ulkoilupukukangasta, joka ei päästä vettä lävitseen. Ostin joskus aikoinaan Huuto.netistä kassillisen noita ulkoilupukukankaita eri kokoisina tilkkuina, kun joltakin oli ne omista ompeluksista jäänyt yli. Niistä on sitten kätevä ottaa palasia juuri tällaisiin pieniin projekteihin eikä tarvitse uutta kangasta lähteä suotta ostamaan, siitä kun jäisi taas sitten vaan ylimääräisiä paloja varastoon. Suojuksen reunassa on kuminauhalle kuja, ja kuminauhan avulla suojus pysyykin napakasti paikoillaan ja on nopea laittaa sekä ottaa pois. Muutaman kerran olen nyt ehtinyt suojusta testata, ja hyvin on toiminut eli satula ei tunnu niin kylmältä eivätkä housut kastu vaikka satula olisi kuinka märkä.
Laitanpa tähän vielä pienen Kysymyksiä & vastauksia -osion :P sillä minulta kysellään jatkuvasti talvipyöräilystä kaikenlaista, välillä ihan hassujakin ja kannustan ihmisiä lämpimästi pyöräilyyn, sekä talvella että muulloinkin. Kaupungissa asuessa pyörä on kätevin tapa liikkua paikasta toiseen, ei tule pysäköintiongelmia, se on edullisempaa kuin autoilu ja siinä saa samalla hieman liikuntaakin. Toki se on myös ympäristölle parempi valinta kuin autoilu. Joillakin reiteillä pyörä on jopa nopeampi kuin henkilöauto, tämäkin on tullut muutamaan otteeseen itse todistettua :P
Talvella on etuna myös se, ettei tarvitse raapata ikkunoita mistä olen usein ollut iloinen :D
Tätä ei pidä sitten ottaa liian vakavasti eikä minään pakkotuputtamisena, kaikkiin tilanteisiin ja kaikille ei pyöräily sovi, mutta aina kannattaa kokeilla jos yhtään kiinnostaa.
K: Eikö talvella pyöräillessä tule kylmä?
V: Ei tule kun pukeutuu oikein, eli kerrospukeutumista kannattaa harrastaa. Itse asiassa ainakin minulle tulee useimmiten vain kuuma, sillä mitä enemmän pakkasta sitä jäykempi pyörä on polkea joten lämmin siinä tulee. Kovimmat pakkaset joissa olen polkenut ovat olleet -30 ja vähän päällekin, ja hyvin tarkenin vaikka kotioloissa olenkin aikamoinen vilukissa.
K: Eikös se ole kamalan vaarallista, tiet ovat liukkaita ja pyörällä vain kaatuu.
V: Liukkauteen tottuu kun harjoittelee, ja nastarenkaita saa pyöriinkin. Itse en ole niitä koskaan käyttänyt, mutta monet muut ovat niitä suositelleet. Jalkaisin on mielestäni liukkaalla kelillä vielä pahempi kulkea, jalka luistaa joka askeleella kun taas pyörällä voi esim. alamäet lasketella vapaalla eikä renkaat lipsu samaan malliin kuin kengät (jarruttaminen pitää vain tehdä varovasti). Ensimmäisenä talvena kaaduin muutamia kertoja, mutta onneksi tuli vain mustelmia. Sen jälkeen olen huomannut huimaa kehitystä tasapainossani (olen niitä jotka kompastuvat omiin jalkoihinsakin) ja nykyään otan huonon kelin haasteena vastaan :P
K: Eikö pyöräily ole aika hidasta? Ei sillä ehdi ajoissa töihin/kouluun/tms.
V: Riippuu matkasta ja reitistä, joillakin reiteillä pyörä on tosiaan jopa autoa/linja-autoa nopeampi ja usein sillä voi oikaista sellaisista kohdista mistä autolla ei saa ajaa. Sitä ei tarvitse odotella pysäkillä eikä se ole myöhässä, ei raapata ikkunoita, ei laittaa lämmitykseen. Lyhyet matkat menevät pyörälläkin nopeasti, pidemmät matkat voi ottaa sitten kuntoilun kannalta, ja ruuhka-aikaan autollakin saattaa kaupungissa jumittaa vaikka kuinka pitkään joten pyörä on kenties silloinkin se nopeampi vaihtoehto.
K: Eihän pyörällä saa mitään ostoksia kuljetettua, miten muka onnistuu ruokakaupassa käynti töiden jälkeen?
V: Reppu selkään ja sivulaukut tarakalle niin johan alkaa tavaraa mahtumaan mukaan vaikka kuinka. Sohvaa pyörällä ei tietenkään onnistu kuljettamaan, mutta normaalit ruokaostokset kyllä kulkevat hyvin ja satunnaisesti muut isommatkin hankinnat. Kuten vaikkapa sovitusnukke, sen olen itse testannut :D
Siinäpä taisi olla ne yleisimmät kysymykset mitä minulle esitetään, noita kahta ensimmäistä ainakin kuulen jatkuvasti. Mutta päätän tähän nyt kovin sivuraiteille ajautuneen pyöräilypaasaukseni, ja jatkan puuhailujani käsitöiden parissa :P
Ennen kuin tikistän valmiiksi loputkin lahjomisompelut, ompelin valmiiksi jotain pientä piristystä itselleni. Vaikka päivät pimenevät ja kylmenevät kovaa tahtia niin pelkkiä toppavaatteita ja talvikamppeita ei ole kiva pitää. Voihan sitä sopivalla syyssäälläkin käyttää mekkoa, kunhan se ei ole liian kesäinen. Kangaskaupan palalaarista löytynyt ihanan pehmoinen ja joustava suklaanruskea samettipala muuntui siis syysmekoksi. Nyt pääsenkin sitten käyttämään vaihteeksi myös saappaita, yhdet mukavat löysin kirpparilta toissakesänä kolmella eurolla, ja olivat vielä kotimaista tekoa sekä kohtuullisessa kunnossa mutta farkkujen kanssa niitä ei oikein tule pidettyä.
Kaava on itse kehitelty, ja yläosan kaavan pohja on peräisin muinaishistorialliselta ajalta :P
Minulla oli joskus yli kymmenen vuotta sitten aivan täydellisen sopiva trikoopaita, mutta se oli jo kovan käytön 
kuluttama. Niinpä piirsin siitä itselleni kaavat uuteen paitaan, paitsi että muutin hihat 3/4 mittaisiksi ja pääntien v-malliseksi. Sitäkin paitaa tuli sitten pidettyä vuosikausia, kunnes siitäkin aika sitten jätti. Samaa kaavaa hyväksi käyttäen olenkin sen jälkeen tehnyt vaikka minkälaisia paitoja ja toppeja, ja nyt sitten mekkoon yläosan. Pääntien piirsin melko pieneksi ja hihoja lyhensin sekä levensin, ja hihansuihin ompelin tiukat kaitaleet resorityyliin. Poolokaulusta voi pitää joko nätisti kaksinkerroin taiteltuna tai sen voi runtata ryttyyn vapaammin muotoillen. Paidan helmaa pidensin hieman ja siihen sitten ompelin rypyttäen kiinni hamekaitaleen. Hameosiossa on vuorina ohut kullankimalteinen sifonki, sillä sametista kuultaa kirkkaassa valossa läpi jonkun verran.
Aluksi suunnittelin hameen helmaa ihan tavalliseksi liehuvaksi helmaksi, mutta sitten tuli mieleen taas pallohame :P
En osannut päättää kumpi helma olisi kivempi, niin tein molemmat :D
Eli helma on nyt vain kevyesti harsittu pallohameeksi (kestää toki käyttöä, mutta on helppo purkaa tarvittaessa) ja kuminauhan, joka vetää helmaa hieman kasaan, saa myös helposti pois. Hameen sekä vuorin helmat on valmiiksi huoliteltu joten jos kyllästyn tähän malliin saan mekosta toisen mallisen parissa minuutissa.
Kylläpäs nyt muuten onkin suklaa näköjään koko ajan mielessä kun otsikoita yritän keksiä :P
Se onkin tämän mekon huono puoli, että muistuttaa koko ajan ihanasta tummasta suklaasta, ja kukaan ei varmaan nyt arvaa että sellainen mahdollisimman tumma suklaa on salainen paheeni :D
Nyt voin laittaa tähän sen hyshys-ompeluksen josta aiemmin jo kerran mainitsin. Kyseessä on hame, jolla osallistuin BurdaStylen sivuilla olleeseen kilpailuun, mutta tällä kertaa ei onni suosinut ja jäin ilman palkintoa. No, paljon siellä olikin nättejä hameita ja oma hame oli aika pikaistuksissa tehty. Eihän se ompelu sinänsä paljoa aikaa vaatinutkaan, mutta koska kunnon ideoinnille ei ollut tarpeeksi aikaa niin en yllättynyt ettei palkintosijaa herunut. Mutta ainakaan ei ollut sentään huonoinkaan hame siellä joukossa, ja se sentään lohduttaa hieman :P
Totta kai heti kun olin kuvat kilpailuun lähettänyt, tuli mahtava idea siitä miten hame olisi pitänyt tehdä. Tiedänpähän ensi kerralla varata enemmän aikaa itse suunnittelullekin :P
Kaikki hameet eivät mielestäni vastanneet kilpailun kriteerejä, sillä hameen kaavana oli käytettävä BurdaStylen sivuilta ilmaiseksi saatavaa kaavaa. Sitä sai toki muokata kunhan hameen idea säilyisi, mutta ihan kaikissa hameissa se ei mielestäni säilynyt. Toisaalta jotkut olivat puolestaan uudistaneet kaavaa todella kekseliäästi silti säilyttäen alkuperäisen mallin hengen. Voittajahame on nätti, mutta ei mitenkään erikoinen (eipä ole kenties tämä omakaan). Voittajakolmikosta pidän eniten taskullisesta versiosta, se on yksinkertainen mutta silti erottuu joukosta ja on huolellisesti ja siististi valmistettu. Se joukon kolmas hame hieman ihmetyttää, sillä kilpailutöiden joukossa olisi ollut paljon nätimpiä ja mielenkiintoisempiakin hameita kuin tuo. Makuasioista ei voine kuitenkaan kiistellä :P
Tuolta Burdan sivuistoilta löytyy muuten jonkin verran ilmaisia kaavoja, ne pitää vaan sitten teippailla kasaan tulostamisen jälkeen. Tuon kilpailuhameenkin kaavojen teippailussa meni tovi jos toinenkin sillä tulostettavia sivuja oli vino pino. Lisäksi siellä on myös maksullisia kaavoja, joista suurin osa on kuitenkin aika edullisia. Sieltä löytyy myös paljon ihania kuvia kauniista vaatteista, joita ihmiset ympäri maailmaa ovat ommelleet.
Kankaat tässä hameessa ovat pellavaa, alla vaaleaa pinkkiä ja päällä tummempaa. Helakan pinkin vuorin jätin tarkoituksella näkymään ja piristämään yleisilmettä, sivulla on piilovetoketju. Kukkaset virkkasin itse koristeeksi aiemmin kehittelemälläni ohjeella kun en kiireessä parempaakaan keksinyt. Vaikka talvi onkin tulossa kovaa vauhtia, en halunnut tehdä mitään raskasta ja synkkää syyshametta, joten tein värikkäämmän hamosen synkkää syksyä piristämään. Kunnon sukkahousut alle niin eiköhän tälläkin vielä tarkene ulkosalla käväistä :D
Laitoinpa tähän yhden sellaisenkin kuvan, missä näkyy paremmin hameen kanssa päällä ollut itse neulottu luottovillapaitani (löytyy jostain vanhemmasta blogimerkinnästäkin). Ikää sillä on jo vaikka kuinka mutta on edelleen käyttökelpoinen ja useimmiten päälläni kun villapaitaa tarvitsen. Tykkään sen raidoituksesta ja väreistä ja aina vaan tuntuu sopivan päälle oli asu sitten mikä tahansa :)
